Jokainen kevät nostaa silmiini kyynelet
ilosta, koska tämä maa on niin kaunis.
Järvi on aina uusi ja erilainen,
rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,
se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.
Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,
sinertävä kuin aamumaito,
sateella sen silkki on harmaa.
Kirkkaat aamut kohoavat,
päivä ja yö vaihtelevat,
sade ja kuulas ilma.
Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
lintujen laulu, äänien häipyminen,
aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua.
(Eeva-Liisa Manner,
Niin vaihtuivat vuoden ajat, 1964)
(Kuva: Pixabay.com)
Olet onnistunut löytämään todella kauniita runoja! Itse asiassa tämä on yksi suosikkikevätrunoistani, Eeva-Liisa Manner kuuluu niihin usein luettuihin...
VastaaPoistaOlen jostain syystä taas innostunut lukemaan enemmän runoja. Ne puhuttelevat toisinaan väkevästi. Mieli on ehkä jotenkin niin levoton näin keväällä, että romaaneihin on vaikea keskittyä.
PoistaKiitos tästä runosta tai siis kiitos sen julkaisemisesta:) Jotenkin sopii tämän aamun tunnelmaan, kun talo on hiljainen ja saa rauhassa kahvia nautiskellen tehdä "blogikierrosta". Järveä ei meidän ikkunasta näy, mutta joskus peltomaiseman yllä on samantyyppinen tunnelma. Hyvää pyhäpäivää!
VastaaPoistaOle hyvä! Meilläkään ei järvimaisemaa ole, mutta tällainen järvimaisema on piirtynyt varmaan jokaisen suomalaisen sielunmaisemaan :)
Poista