Kevät nukkuu aavistavana
pimeässä metsässä.
Kulje äänettömin askelin,
älä puhu kuumia sanoja
näiden puiden keskellä,
jotka odottavat väristen!
Käteni on kädessäsi
kuin silmu pimeässä mullassa.
Aurinkoni, älä nouse vielä,
älä kumarru herättäen ylitseni!
Tahdon uneksia vielä väkevyydestäsi
nukkuvan kevään äärellä
keskellä syntymättömän elämän
jumalallista suloa.
(Katri Vala)
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlipa kaunis runo <3 Tämä piti lukea useampaan kertaan...
VastaaPoistaRuno kuvaa hyvin tätä kevään vaihetta, kun aamut ovat vielä viileitä ja aurinko päivisin lupailee jo vähän <3
Poista