Kesää odotellessa

Valoa ei ole paljon, tyyni järvi kuuntelee kuikkia,

vene lipuu ja minä muistan lapsuuden kesät,

avaran järven, muistan miltä tuntui olla

aivan pieni, etsiä ja käsittää,

miten koskivat ilo ja kipu.

Olin jo unohtanut kuinka

kuikat sukeltavat suurin kaarin,

valoa on tarttunut repaleisiin kuusiin,

pystyssä on vielä joku metsä.

Vielä tuoksuu järvi vedeltä,

puu, havisee himmeä haapa,

ja kun alkaa sataa,

näen pisarat veden kalvolla.

(Hannu Mäkelä,

Ikään kuin ihminen, 1980)

(Kuva:Pixabay.com)