Karjalaisella on tietysti iki-ihania rakkauslaluja, kuten Hän, Runo, Telepatiaa, Villejä lupiineja, Sekaisin, Mä meen, Oi mikä ihana ilta tai (Sinuhe Egyptiläisen mieleen tuova) Vuokses sun. Itse en innostunut Lännen Jukka -vaiheesta, mutta muuten J. Karjalainen on kulkenut mukana lapsesta saakka.
Kaksi ehdotonta biisisuosikkiani häneltä ovat seuraavat kaksi, joita tekee mieli kuunnella kerta toisensa jälkeen. Melankolisesta luonteenlaadustani johtunee näiden puhuttelevuus:
Keihäänkärki (klik)
(albumilta J. Karjalainen Electric Sauna, 1996)
Mä käännyn hiljaa pois (klik)
(albumilta Villejä Lupiineja, 1994)
(Kuva: Estormiz, Wikimedia Commons)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti