Lasilinna on newyorkilaisen toimittaja Jeannette Wallsin kansainväisesti menestynyt elämäntarina. Hän vaikeni taustoistaan pariksi vuosikymmeneksi, kunnes kirjoitti tämän lumoavan, paljastavan, raadollisen ja tunteikkaan omaelämäkerran.
Ensimmäinen muistikuva Jeannettella on hänen syttymisensä tuleen kolmevuotiaana, kun hän keittää kaasuliedellä nakkeja. Äiti nimittäin sanoo hänen olevan varhaiskypsä ja antaa hänen usein laittaa ruokaa.
Perheeseen kuuluvat äiti, isä, Jeannetten isosisko Lori, pikkuveli Brian ja vielä viimeisenä perheeseen syntyvä Maureen. Vanhemmat ovat boheemeja, välinpitämättömiä, tyhmiä, älykkäitä, raivostuttavia, itsekkäitä, hyväntahtoisia, julmia, herkkiä, vastuuttomia, oikeudenmukaisia, röyhkeitä, villejä, laiskoja, kiihkeitä, tunteettomia, rakastavia ja raivokkaita, kaikkea vuorotellen. Lori on taiteellinen, Brian on rohkea, Maureen on kaunis ja Jeannette on päämäärätietoinen ja topakka.
Perhe tekee äkkinäisiä muuttoja ympäri Yhdysvaltoja. Matkaan lähdetään yleensä yöllä, kun velkojat ja vuokranperijät ovat päässeet liian liki. Äiti olisi ammatiltaan opettaja, jolle riittäisi töitä, ja isäkin tekee töitä sähköhommissa, mutta kummastakaan ei ole käymään vakituisesti töissä, ottamaan vastuuta perheestä eikä elättämään heitä. Perhe elää nälässä, liassa, puutteessa ja vaarojen keskellä, paitsi jos rahaa on jostain tullut, jolloin se pannaan sumeilematta menemään.
Äiti on varakkaasta perheestä mutta inhoaa sovinnaisuutta ja haluaa elää vain taiteelleen. Isällä on suuria keksintöjä työn alla, ja hän haaveilee rakentavansa perheelle upean lasilinnan, jonka piirustuksia hän kehittelee. Tärkein asia isälle on kuitenkin alkoholi, joka tekee hänestä lupsakan seuramiehen ja väkivaltaisen pirun ja johon perheen vähät rahavarat hupenevat.
Kaiken tämän keskellä älykkäät lapset yrittävät selviytyä yhdessä: käydä koulua, hankkia ruokaa, saada vanhemmat ryhdistäytymään ja puolustautua niin lastensuojelua, julmia koulutovereita kuin lähenteleviä aikuisiakin vastaan. Äidistä ja isästä ei suojelijoiksi ole. He uskovat lapsen karaisemiseen ja luottavat heidän selviytymiseensä. "Hyvä kun tuli kasvatettua teidät reippaiksi", isä toteaa hengenvaarallisen talohökkelin ostettuaan.Toisinaan taas isä kertoo tarinoita, pidetään hauskaa, reissataan uusiin seikkailuihin, nauretaan ja tanssitaan.
Kun kotitalo homehtuu ja alkaa hajota kokonaan, vanhemmat ovat yhä vähemmän läsnä, äiti henkisesti ja isä fyysisesti, ja elämä alkaa käydä toivottomaksi, Jeannette päättää, että hän ei jää kuolevaan kaivoskylään hiilipölyn keskelle vaan lähtee New Yorkiin. Jeannette on alkanut säästää rahaa koulun ohella tekemistään tilapäistöistä. Hän on löytänyt intohimonsa kirjoittamisesta ja tekee koulun lehden.
Pääseekö hän New Yorkiin, selviääkö perhe, periytyykö kohtalo? Sen suosittelen ehdottomasti itse selvittämään. Lasilinna on tarina vaikeista asioista ilman katkeruutta. Tämä on kertomus perheestä, yhdessä selviämisestä ja oman tien valitsemisesta. Tämä on koreilematon, aito ja lämminhenkinen teos unelmista ja niiden romuttumisesta. Ehkä ennen kaikkea Lasilinna on kirja rakkaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti