Kaikki oikein - lottounelmia

Olen lukenut Anna-Leena Härkösen teoksia alusta asti, ja oli siis itsestään selvää, että viimeisinkin romaani päätyy hyllyyni. Kaikki oikein -romaani kertoo Eevistä, joka saa kaikki oikein lotossa ja voittaa seitsemän miljoonaa euroa.

Härkönen osaa persoonallisen kuvailun: "Likainen salaisuus yhdisti enemmän kuin mikään muu. Oli hykerryttävää koteloitua sen salaisuuden sisään",  "Eevi oli kutistunut kaikkien tekemiensä kompromissien takia", "Ei ollut muuta kuin hän ja kädessä hiestyvä lottokuponki. Sen kokoiseksi maailma pieneni. Ja paisui". Paikoitellen lukeminen kuitenkin takertui yllätyksettömiin kielikuviin: "Kari oli keräilyharvinaisuus. Sellaisia miehiä ei toreilta ostettu" tai " Ennen lottotytöissä oli enemmän vipinää. Nykyään ne olivat arkisia kuin silakkalaatikko". 

Kirja tempaisi mukaansa, ja se tulikin luettua yhdeltä istumalta. Lottovoittajan reaktioita, suhteita läheisiin ja rahasta seuraavia ongelmia on kuvailtu luontevasti. Perinteisestihän Härkönen ottaa taustoista huolella selvää, joten käänteet tuntuvat uskottavilta. Eevin häpeäidentiteettiä on valotettu monin aidonoloisin lapsuuden ja nuoruuden tapauksin. Voiton jälkeen Eevi alkaa kuitenkin ehkä liian sujuvasti toimia rikkaalle luontevilla tavoilla. 

Loppujen lopuksi tarina kääntyy parisuhdekuvaukseksi ja Eevin aikuistumiskertomukseksi. Alkupuolella Eevi kuvailee olevansa välillä "mekaaninen nukke, joka töpötteli Karin perässä pienin askelin ja vonkui". Karin alkoholiongelma roihahtaa täysiin liekkeihin rahavarojen ja työn päättymisen myötä, mikä asettaa Eevin vihdoin vastakkain omien tarpeidensa kanssa. Vaikka kirjoja ei pitäisikään lukea kirjailijalähtöisesti, ei voi olla huomaamatta yhtymäkohtia Riku Korhosen avautumiseen alkoholismistaan. 

Kirja saa miettimään, miten itse suhtautuisi päävoittoon lotossa. Sitä ei kuitenkaan ole rakennettu vain lottovoiton varaan, vaan juoni laajenee kiinnostavasti. Taiturimainen tarinan rakentaja kirjailija on, mutta lempi-Härköstä tästä teoksesta ei minulle tullut. Parhaimmistoa ovat minusta olleet omaelämäkerralliset Heikosti positiivinen ja Loppuunkäsitelty, joissa painavat aiheet tuovat tyyliin syvyyttä. Myös Avoimien ovien päivä miellyttää käsittelytavallaan. Hulvattoman hauskoja ovat sitten toisaalta kolumnikokoelmat, joista varsinkin ensimmäisen (Kauhun tasapaino ja muita kertomuksia) parissa olen nauranut ääneen kyyneleet valuen.

Tällä punaselkämyksisellä kirjalla osallistun Reader, why did I marry him? -blogin sateenkaarihaasteeseen.