Take this waltz - elokuva suurista tunteista

Perjantaina tuli Avalta elokuva Take this waltz, joka on edelleen nähtävissä Katsomossa. Katsoin elokuvaa ja ihmettelin, miten amerikkalainen elokuva voi olla näin epäamerikkalainen. No, se johtui siitä, että elokuva ei ollutkaan amerikkalainen vaan kanadalaisen Sarah Polleyn ohjaus.

Elokuvaa on kuvattu draamakomediaksi, mutta itse jättäisin sanan komedia pois siitä huolimatta, että elokuva on varsinkin alkupuolella kerronnaltaan hyväntuulinen. Pidin kovasti siitä, että elokuvassa ei ollut kliseitä, siirappisuutta eikä Hollywood-leffojen ennalta-arvattavia käänteitä. Elokuvan musiikki tuki myös mainiosti juonen kehittelyä (mm. nimikappale Leonard Cohenilta).

Elokuvan pääosassa on aviopari Margot ja Lou (Michelle Williams ja Seth Rogen). Margot rakastuu taiteilija-riksankuljettaja Danieliin (Luke Kirby), ja juoni kulkee tämän kolmikon tunteita peilaten. Ja voi pojat ja tytöt, miten taitavaa tunteiden näyttelemistä leffa sisältää, oli kyseessä sitten epävarmuus, ilo, viettely, epätoivo, pettymys tai suru. Kaikkien kolmen päähenkilön suorituksille nostan vaikuttuneena hattua. Mitä heittäytymistä! Polleytä onkin kehuttu henkilöohjauksesta, mikä selittynee osaltaan hänen näyttelijätaustallaan.

Elokuvassa pyöritellään riippuvaisuuden, itsenäisyyden ja rakkauden teemoja. Margot on ryhtynyt vakavaan parisuhteeseen ennen kuin hän on oppinut tuntemaan itsensä. Hän odottaa ensin aviomiehensä, sitten Danielin täyttävän koko hänen elämänsä ja tuovan hänen elämäänsä tarkoituksen. Hän hakee suuria tunteita toisista, ja hänellä on hyvin vähän omaa elämää. Ehkä viimeisen minuutin aikana on nähtävissä uusi, itsenäisyyteen pyrkivä Margot. Elokuvan teema kiteytyy mielestäni ystävän lausahdukseen Margotille: "Yleisesti ottaen...elämässä on aina aukko. Sitä ei yritetä täyttää hullun lailla."