torstai 12. tammikuuta 2017

Valkyrien ja maapallon uhkakuvat

"Kaikki tietävät, että Titanicilla orkesteri soitti viimeiseen asti. Sitä ei tiedetä, että moni matkustaja päätti kohdata loppunsa tanssien. Samalla asenteella väestönsuojien rakentaminen lopetettiin 30 vuotta sitten. Nykyisiin suojiin mahtuu vain kolmannes kansasta, mutta sen on riitettävä. Atomipommeja ei enää pelätä. Ikävät asiat lakaistaan maton alle. Vain ohut kalvo suojaa idylliä kaaokselta. Menneestä tiedämme, että 12 seikkaa voi romahduttaa kaiken milloin tahansa. - - Jos yksikin näistä uhista saavuttaa kriittisen pisteen, olemme mennyttä. Jo yksi näistä riittää upottamaan laivan. Vaikka kuinka tanssisimme." 

Uuden norjalaisen draamatrillerin Valkyrienin ensimmäinen osa koukutti heti seuraamaan kuolemansairaalle vaimolleen parannuskeinoa etsivän lääkärin Ravnin ja hänen apulaisensa, maailmanloppuun varautuvan nuoren miehen Leifin ponnisteluja. Yllä oleva lainaus on Leifin blogista ja sai miettimään sitä, onko nykyinen tapa vyöryttää lohduttomia uhkakuvia maapallon tilasta lapsille ja nuorille oikea tapa saada aikaan muutosta. Sama tuli mieleen, kun luin joululomalla Elina Hirvosen romaanin Kun aika loppuu, jossa nuori mies suunnitteli liittolaisineen joukkosurmaa liikakansoituksen ratkaisemiseksi. 

Kun kerrotaan, mikä on vialla, pitäisi tarjota heti perään vaihtoehtoa. Pitäisi kertoa, mikä on tie ratkaisuun. Osa nuorista tuntuu tukeutuvan mielipiteissään keltaisen lehdistön verkkolehteen, propagandistisiin nettisivustoihin, populistisiin iskulauseisiin ja MV-lehden kannanottoihin. Niistä on helppo löytää yksipuolisia, yksinkertaistettuja näkökantoja ja muka-ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, kun sanomalehtien, tieto- ja kaunokirjallisuuden lukeminen koetaan liian vaivalloiseksi. 

Toisaalta suuri osa nuorista ja aikuisista elää hällä väliä -mentaliteetilla. Kaikki on pilattu kuitenkin, niin juhlitaan siihen asti. Ja tanssitaan, kuten Titanicilla aikoinaan. Nuorilta tämän vielä ymmärtää, kun nuoruuteen nyt ei vaan välttämättä kuulu ajatella, että elämää on vielä kolmenkymmenen ikävuoden jälkeenkin, mutta aikuisilta, usein perheellisiltä ihmisiltä odottaisi muuta kuin lyhytnäköistä mielihyväajattelua ja oman edun tavoittelua. Etunenässä tähän näyttävät mallia kuitenkin valtioiden päättäjät, johtomiehet ja -naiset. 

Mitä kautta ihmisille, erityisesti lapsille ja nuorille, saataisiin välitettyä kuva, että jotain pitää tehdä mutta samalla, että jotain VOI tehdä. Meidän koululaisetkin ovat heränneet ajattelemaan maailman tilaa, kun varsinkin viidesluokkalainen haluaa jo seurata uutisia ja keskustelee tapahtumista kavereiden kanssa. On katsottu hyväntekeväisyyskonsertteja tv:stä ja lahjoitettu rahaa, on otettu Plan-kummilapsi, on keskusteltu sodista ja niiden syistä, on pohdittu, miksi sodan jälkeen tappajat eivät joudu vankilaan, on pohdittu mielenterveysongelmia, kun läheiseen kouluun oli suunniteltu surmaiskua, on pohdittu pakolaisuutta ja monikulttuurisuutta, kun lapset ovat kuulleet poliitikkojen tölväisyjä mediasta, on valistettu monikansallisten yhtiöiden ahneudesta ja häikäilemättömästä markkinoinnista, kun kalliin pelikoneen ja pelin jälkeen pitäisi maksaa vielä kuukausimaksua Paystation-yhtiölle, jotta Overwatch-peliä voisi pelata (ei hankittu peliä eikä tiliä), on puhuttu ekologisesta ja eettisestä kuluttamisesta, minkä jälkeen 11-vuotias meni heti tarkistamaan, onko aikuisten kahvipapupussi eettisesti tuotettu (oli, huh!)

Miksi siitä, että on tehty oikeita ratkaisuja, ei tehdä yhtä isoja juttuja kuin uhkakuvista. Jostain luin, että otsonikerroksen aukko on pienentynyt, jostakin kuulin, että maapallolla ei ole sodittu sataan vuoteen yhtä vähän kuin nyt, jostain näkee aina muutaman rivin mittaisia hyviä uutisia. Jos näitä aitoja edistysaskeleita tuotaisiin jotain kautta ihmisten tietoisuuteen laajemmin, uskoisin sen lisäävän toiveikkuutta. Toiveikas ihminen tekee enemmän ja toimii viisaammin kuin epätoivoissaan lamaantunut tai kyynistynyt ihminen, ja sama pätee varmasti toiveikkaaseen ihmiskuntaan. 

Ajatus karkasi nyt kauaksi tv-sarjasta, mutta vaikutti hyvältä sarjalta. Kannattaa katsoa. Ensimmäinen osa tuli tiistaina yhdeksältä MTV-3:lta. Katsomossa se on nähtävissä vielä 28 päivää.

2 kommenttia:

  1. Joululainen, onpa kiinostava tuo ensimmäinen kappale. Olen kovasti kiinnostunut Titanicista ja tietysti katsonut sen amerikkalaisen elokuvankin, mutta myös faktaa. Olen jopa haaveillut päästä samalle reitille, mutta tuskin lähdemme...

    Maailmantuhoennusteet eivät ole ominta minua. Luen mieluummin menneistä. Tuhoennusteita on joka suunnalta ja ne ahdistavat. On hyvä, että nuoret tiedostavat ne ja tekevät niille, mitä voivat ja mekin voimme tehdä, mutta luen jo nyt liikaa,joten tv:n ääressä rentoudun vaikka Idalla tai Wallanderilla.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarjan mainostettiin olevan Nordic Noir -tyylinen draamatrilleri. Saa sitten nähdä, mihin suuntaan Leifin ajatukset sarjaa vievät.

      Lukeminen onkin parasta. Vähän on enää tv-ohjelmia, jotka jaksavat kiinnostaa. Paljon on ainakin tavallisilla kanavilla uusintoja ja tosi-tv:tä.

      Titanic on kiinnostava aihe. Vitosluokkalainen on kertoillut uusia faktoja, joita on joltain tubettajalta kuullut (en muista nimeä).

      <3

      Poista