keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Peter Høeg: Susanin vaikutus

Taas vaihteeksi en osaisi sijoittaa Peter Høegin kirjaa tiettyyn lajityyppiin, eikä onneksi tarvitsekaan. Teos oli Høegiä. Kirjassa käsiteltiin tulevaisuutta, tiedettä ja perhettä. Siinä oli høegmäistä jännitystä, høegmäistä romantiikkaa ja høegmäistä filosofiaa. Päähenkilö Susan on tiedenainen, ja hänellä on erityinen kyky saada ihmiset uskoutumaan hänelle. Avioliitto säveltäjämiehen kanssa on kriisissä ja perhettä, kuten koko Tanskaa, uhkaa vaara.

Høegin luomissa maailmoissa todellisuus on usein hieman paikaltaan nyrjähtänyttä, ylitodellista, absurdiin vivahtavaa. Hänen tarinoitaan ei voi lukea järjellä vaan hänen mielensä vuoristoratoihin on heittäydyttävä liikaa henkilöiden motiiveja analysoimatta. Kun Høegin tarinan koukeroihin on uponnut, taukoja ei juuri kannata pitää, ettei tarinan aukoista solahda ulos. Kesäloman alkuun teos sopi paremmin kuin hyvin. Aivot irtautuivat arkiajattelusta, ja taas sai rautaisannoksen Høegin tajunnan virtauksia.

"Kaikissa perheissä on saastuneita alueita joille on haudattu vanhoja jätteitä tai radioaktiivisia isotooppeja tai luurankoja kudosjäännöksineen päivineen. Niitähän me kaikki välttelemme, joko kohteliaisuudesta tai pelosta, tai sitten vain on mahdotonta puhdistaa kokonainen elämä, siivilöidä siitä irtonaiset osat ja steriloida loput autoklaavissa."





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti