keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

J. Karjalainen favourites


Jotkut artistit tai bändit ovat kestosuosikkeja. Yksi niistä on J. Karjalainen. Pitkän tauon jälkeen uutta materiaalia saatiin kuulla Et ole yksin -albumilta, jolta suosikkejani ovat Riisinjyvä ja Kreosoottii. (Erinomainen kokonaisuus on muuten myös tämän levyn pohjalta tehty rap-levy Nyt kolisee.)

Karjalaisella on tietysti iki-ihania rakkauslaluja, kuten Hän, Runo, Telepatiaa, Villejä lupiineja, Sekaisin, Mä meen, Oi mikä ihana ilta tai (Sinuhe Egyptiläisen mieleen tuova) Vuokses sun. Itse en innostunut Lännen Jukka -vaiheesta, mutta muuten J. Karjalainen on kulkenut mukana lapsesta saakka.

Kaksi ehdotonta biisisuosikkiani häneltä ovat seuraavat kaksi, joita tekee mieli kuunnella kerta toisensa jälkeen. Melankolisesta luonteenlaadustani johtunee näiden puhuttelevuus:

Keihäänkärki (klik)
(albumilta J. Karjalainen Electric Sauna, 1996)

Mä käännyn hiljaa pois (klik)
(albumilta Villejä Lupiineja, 1994)



(Kuva: Estormiz, Wikimedia Commons)

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kesää odotellessa


Valoa ei ole paljon, tyyni järvi kuuntelee kuikkia,
vene lipuu ja minä muistan lapsuuden kesät,
avaran järven, muistan miltä tuntui olla
aivan pieni, etsiä ja käsittää,
miten koskivat ilo ja kipu.
Olin jo unohtanut kuinka
kuikat sukeltavat suurin kaarin,
valoa on tarttunut repaleisiin kuusiin,
pystyssä on vielä joku metsä.
Vielä tuoksuu järvi vedeltä,
puu, havisee himmeä haapa,
ja kun alkaa sataa,
näen pisarat veden kalvolla.

(Hannu Mäkelä,
Ikään kuin ihminen, 1980)




(Kuva:Pixabay.com)

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kirkkaat aamut kohoavat: Eeva-Liisa Manner



Jokainen kevät nostaa silmiini kyynelet
ilosta, koska tämä maa on niin kaunis.
Järvi on aina uusi ja erilainen,
rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,
se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.
Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,
sinertävä kuin aamumaito,
sateella sen silkki on harmaa.
Kirkkaat aamut kohoavat,
päivä ja yö vaihtelevat,
sade ja kuulas ilma.
Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
lintujen laulu, äänien häipyminen,
aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua.

(Eeva-Liisa Manner,
Niin vaihtuivat vuoden ajat, 1964)




(Kuva: Pixabay.com)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Ennen kevättä: Katri Vala


Kevät nukkuu aavistavana
pimeässä metsässä.
Kulje äänettömin askelin,
älä puhu kuumia sanoja
näiden puiden keskellä,
jotka odottavat väristen!

Käteni on kädessäsi
kuin silmu pimeässä mullassa.
Aurinkoni, älä nouse vielä,
älä kumarru herättäen ylitseni!
Tahdon uneksia vielä väkevyydestäsi
nukkuvan kevään äärellä
keskellä syntymättömän elämän
jumalallista suloa.

              (Katri Vala)

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Tuhat tytärtä: Juuli Niemi

Sattuipa silmääni kirjakaupan hyllystä mielenkiintoinen kirjan kansi ja nimi, ja siirtyipä kirja sitten kassan kautta kotiin asti. Kyseessä oli Juuli Niemen tänä vuonna ilmestynyt runoteos Tuhat tytärtä. Hänestä en ollut ennen kuullut mutta otin netitse selvää. Hän on 1981 syntynyt proosarunoilija ja käsikirjoittaja, joka on vuodesta 2003 alkaen kirjoittanut kaksi runotarinaa (Tara, Pitkästä ilosta), novellikokoelman (Tule hyvä) ja kaksi runokirjaa (Yömatkat, Tuhat tytärtä) sekä käsikirjoittanut novellielokuvan Kesäpaikka ja elokuvan Roskisprinssi.

Kirjakaupassa silmäilin paria runoa enkä tietenkään ison sisarusparven nuorimpana voinut vastustaa muun muassa seuraavanlaisia säkeitä:

"Pienin sisko rakastaa aina eniten
kaikkea sitä, minkä jokainen kasvaessaan kadottaa."

"Pienin sisko omistaa vain sen
minkä toiset hylkää,
meren likaisimman vaahdon
sen kauneuden
ja väsyneiltä karkaavat huokaukset."

"Pikkusisko hakeutuu rannalle
ja antaa veden huuhdella taskunsa tyhjiksi.
Jos puhelinta ei olisi viety
hän soittaisi isosiskoille ja kertoisi että
pienin on opetettu antamaan leikeissä periksi."

"Nuorimmalle äiti ei jaksanut toivoa mitään.
Niin saattaa käydä
ja siksi nuorimmista joskus tulee niin keveitä
että he kohoavat ilmaan suurina saippuakuplina."

Runot käsittelevät perhettä ja sukua. Runojen keskushahmo on nuorin tytär, jolla on yhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän siskoa ja veli, joka on kadonnut. Runoissa puhutaan myös äidistä, isästä, isoäidistä, tädistä, sukujuhlista, matkoista, talosta, perheen autoista ja muistoista.
Runoissa käsitellään perhesuhteita, erityisesti sisaruussuhteita, mutta myös lapsien suhteita vanhempiin sukupolviin. Käsittelyyn pääsevät esimerkiksi perinteinen perheenisä, kukkien sisko, paha sisko, lempitäti ja veli, joka ei halunnut olla veli.

Viidennessä osassa siirrytään kuvaamaan parisuhdetta. 

"Silloin vuosia sitten
matkustin sinne mistä tulivat ne sukulaiset
jotka osasivat nauraa
ja katsoin näitä samoja koivuja ja ei kenenkään veden yli
rakennettuja puusiltoja
ja minusta putosi palanen.
Tulin kotiin luoksesi vähempänä kuin ennen
ja sinä päätit etsiä, etsiä, etsiä sitä mikä minusta puuttui."

Vaikka jonkinlaista linkkiä muun kirjan teemaan yritetäänkin luoda, jäävät erityisesti tämän osan kolme viimeistä runoa mielestäni irrallisiksi ja tyylikin muuttuu jollain tavalla hajanaisemmaksi ja etäisemmäksi.

Perhekuvauksista sen sijaan löytyy osuvia ja koskettaviakin runoja, joihin sisarusparvessa kasvaneet varmasti samaistuvat. Runoista hahmottuu kuva erilaisista perheenjäsenistä, kohtaloista ja tavoista kohdata ja olla kohtaamatta. 

LUOMISKERTOMUS

Taisin olla aluksi vain sätkivä särki
pelkkä joutokala.
Muut opettelivat avullani perkaamaan.

Taisin käydä sisuksiltani aika tyhjäksi.

Mutta sitten rakensin sillan pyrstöstä päähän.
Opin heijastamaan ja välkehtimään
ja suomujen alle peilasin puhtaanharmaata vettä."

torstai 2. huhtikuuta 2015

Pääsiäismuna - Ylösnousemuksen symboli: Piispa Arseni

"Kirja kertoo pääsiäismunien historiasta ja ortodoksisen kirkon pääsiäisperinteestä. Teoksessa esitellään venäläisiä ja suomalaisia pääsiäismunia ja opastetaan, kuinka erilaisia tekniikkoja käyttäen munia voidaan koristaa. Kirjan kuvitus koostuu pääosin suomalaisissa yksityiskokoelmissa olevista pääsiäismunista sekä suomalaisten taiteilijoiden ja harrastajien koristelemista munista."

Jo ikivanhoissa kulttureissa munaa on pidetty luomisen, hedelmällisyyden, lämmön, ilon, valon ja luonnon uudelleen syntymisen symbolina. Varhaiskristityt ottivat munan edustamaan pääsiäisen ydinsanomaa: Kristus nousi kuolleista, voitti kuolemalla kuoleman ja antoi ihmisille uuden elämän. Punainen pääsiäismuna muistuttaa Kristuksen vuodattamasta verestä ja on ylösnousemuksen symboli.

Palmusunnuntaina suoritetun virpomisen palkkana annettiin maalattu, koristeltu tai suklaamuna, mutta paaston takia palkka käytiin hakemassa vasta pääsiäisenä. Ortodoksisessa kulttuurissa ystävät ja sukulaiset antavat toisilleen lahjaksi pääsiäismunia, joissa on yleensä slaavinkielen kirjaimet XB eli Hristos Voskrese - Kristus nousi kuolleista.

Vanhan kristillisen perimätiedon mukaan Magdalan Maria lahjoitti ensimmäisen pääsiäismunan Rooman keisari Tiberiukselle Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Siihen aikaan hallitsijalle oli tapana viedä lahjoja. Marian ainoa rikkaus oli hänen uskonsa, joten hän vei keisarille kananmunan ja sanoi: "Kristus nousi kuolleista! Katso, tämä muna on kuollut, mutta sen sisällä on uusi elämä."